Emmin pikku Roosa-tyttö kasvoi ja kehittyi ja oppi konttaamaan ja lopulta myös kävelemään. Roosa oli tosi herttainen pieni tyttö. Roosa täytti vuoden ja sitä juhlittin kotona ja oli serkupojat Sauli ja Tuomo juhlimassa sekä myöskin Tuomas, Sandra ja Enska. Oli oikein kivat juhlat. Roosa opetteli puhumaan jo joitakin sanoja ja osasi sanoa äiti, isi, heppa, kakka ja mummo. Roosa sanoi Annelia mummoksi. Anneli kun oli tavallaan Roosalle eräänlainen mummo. Anneli kun tuli Roosaa katsomaan niin Roosa jokäveli vastaan tervehtimään Annelia ja ojensi käsiään, että "ota syliin" ja Anneli otti Roosan syliin.
Anneli oli hyvin opastanut Emmiä Roosan hoidossa ja Roosa oli kasvanut ja kehittynyt hyvin. Anneli oli Emmistäylpeä kun oli saanut koulutettua Emmistä hyvän äidin ja edelleen Anneli neuvoi Roosan hoitamisessa ja otti joskus Roosan luokseen hoitoon samalla kun hoiti omaa yksivuotiastaan, pikku Enskaa jolla on Downin syndrooma. Enska ei kävele vielä mutta konttaa ja Roosa oppi koko ajan uusia sanoja ja kun Enska konttaili, Roosa sanoi "vauva". Ja aina kun joku tuli käymään Roosa sanoi jo "Päivää!"
Emmin äitiysloma päättyi ja Emmi pääsi taas eläimiä hoitamaan ja päiväkeskukselle mattoja kutomaan ja Emmistä oli kiva palata takas hommiin äitiysloman jälkeen. Martti hoiti pikku Roosaa kotona sen aikaa ja Martti oli oikein hyvä isä. Martti ja Emmi päättivät että Roosa voi jossain vaihessa sitten kolmevuotiaana mennä osa-aikaiseen päivähoitoon jossa näkee muita ikäisiään ja pääsee ikäistensä kanssa leikkimään. Mutta ei vielä, Roosa saa nyt muutaman vuoden olla isin ja äidin luona kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti