Liisa syntyi täysin terveenä Emmin kolmantena lapsena. Roosa oli silloin 5v ja Marianni 4. Marianni ja Roosa tykkäsivät kovasti pikkusiskosta ja pitelivät uutta siskoa sylissä ja osallistuivat hoitamiseen. Mariannin näkö on huono ja hän sai silmälasit. Myös erikoista käytöstä on ilmennyt. Marianni eristäytyy muista ja järjestelee esineitä riviin. Marianni on myös omaehtoinen luonteeltaan. Alettiin epäillä onko Marianni myös asperger sen ohessa että on pws. Marianni oli ahne ruualle ja vahtia piti syömisiä. Se on helppoa vielä koska hän on niin pieni. Vauvanhoito vei ison osan Emmin ajasta ja energiasta mutta Emmin mies oli paljon näitten isompien tyttöjen kanssa niin Emmi sai keskittyä vauvaan.
Vauva olikin aivsn erityisen suloinen ja ihana. Liisa eli mamin pikku Lissu. Emmi kävi Liisansa kanssa vauvajumpassa ja tykkäsi myös pukea Liisaa nätteihin mekkoihin ja koska vauvanhoito on rankkaa ja Emmillä vauvassa tekemistä niin Roosa ja Marianni ovat päiväkodissa päivät vaikka Martti onkin eläkkeellä ja Emmi äitiyslomalla.
Martti kun käy hirvimetsällä niin perheeseen hankittiin myös harmaa norjanhirvikoira. Hirvikoira on tyttö ja sen nimeksi tuli Maija. Roosa ja Marianni olivat aivan innoissaan paijaamassa uutta koiranpentua ja myös Liisa vauva tykkäsi katsella sitä koiraa ja hymyili sille.
Emmi oli onnellinen pienen vauvan äiti ja koiranpennun emäntä. Kaikki lapset oli rakkaita Emmille mutta Liisa oli erityisen suloinen vauva. Liisa oli kiltti ja herttainen ja tosi söpö.
sunnuntai 21. lokakuuta 2018
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
Taas raskaana
Kun Roosa oli 4-vuotias ja Marianni 3v niin Emmi oli taas raskaana. Mutta se vauva jää hänen viimeiseksi lapseksi. Tämän enempää ei suositella tekemään lapsia enää. Tätä mieltä oli sekä lastensuojelu etä myös lääkärit ja lähipiirikin. Roosan ja Mariannin kanssa meni mukavasti ja tytöt kävivät päiväkotia. Emmi teki töitä mutta ensi vuonna jää taas vauvalomalle.
Vauvalomalle jääminen tuntuu kivalta koska pääsee hellimään ja hoivaamaan omaa rakasta pikku vauvelia ja Emmi rakastaa vauvoja. Kohta tulossa taas oma vauva. Joka on kaikkien ultraäänitutkimusten ja verikokeiden mukaan terve. Marianni on erityislapsi jonka kohdalla etenkin ruokavalioon on huomiota kiinnitettävä, mutta Emmi ei onneksi hoida lapsiaan yksin vaan Martin kanssa yhdessä ja lastensuojelun kivan Anna-Maija kotipalvelutyöntekijän kanssa.
Viimeksi Emmi ja Martti kävivät Anna-Maijan ja lasten kanssa eläinpuistossa ja sen jälkeen piknikillä. Myös uimahallissa on käyty ja lisäksi oltu kotona ja tehty kotiaskareita ja on myös ihan vaan istuttu ja juteltu ja joskus Anna-Maija on lähtenyt saattajaksi lastenneuvolaan tai Mariannin asioissa kehitysvammapoliklinikalle.
Marianni on vahvatahtoinen ja omapäinen tyttö mutta erittäin rakastava, herttainen ja kiltti ja kova tulemaan syliin ja halimaan. Vammaiset ovat usein iloisia ja elämänmyönteisiä ja saattavat vierastakin ihmistä kohtaan olla avoimia ja välittömiä.
Vauvalomalle jääminen tuntuu kivalta koska pääsee hellimään ja hoivaamaan omaa rakasta pikku vauvelia ja Emmi rakastaa vauvoja. Kohta tulossa taas oma vauva. Joka on kaikkien ultraäänitutkimusten ja verikokeiden mukaan terve. Marianni on erityislapsi jonka kohdalla etenkin ruokavalioon on huomiota kiinnitettävä, mutta Emmi ei onneksi hoida lapsiaan yksin vaan Martin kanssa yhdessä ja lastensuojelun kivan Anna-Maija kotipalvelutyöntekijän kanssa.
Viimeksi Emmi ja Martti kävivät Anna-Maijan ja lasten kanssa eläinpuistossa ja sen jälkeen piknikillä. Myös uimahallissa on käyty ja lisäksi oltu kotona ja tehty kotiaskareita ja on myös ihan vaan istuttu ja juteltu ja joskus Anna-Maija on lähtenyt saattajaksi lastenneuvolaan tai Mariannin asioissa kehitysvammapoliklinikalle.
Marianni on vahvatahtoinen ja omapäinen tyttö mutta erittäin rakastava, herttainen ja kiltti ja kova tulemaan syliin ja halimaan. Vammaiset ovat usein iloisia ja elämänmyönteisiä ja saattavat vierastakin ihmistä kohtaan olla avoimia ja välittömiä.
keskiviikko 10. lokakuuta 2018
Marianni kotiutetaan
2-vuotiaana Marianni kotiutettiin. Marianni oli viettänyt koko pienen elämänsä laitoksissa. Ensin keskolassa, sitten lastentautien osastolla ja sitten kehitysvammalaitoksessa. Syy tuohon oli jatkuva sairastelu ja se, kun syömisestä ei tullut kerta kaikkiaan mitään ilman nenämahaletkua eikä myöskään juomisestakaan ollut tullut mitään vaan tippa oli oltava jonka kautta tyttöä oli nesteytetty suoneen. Niin vaikea syömisongelma oli ollut. Mutta nyt kun ikää oli 2-vuotta, ongelma kääntyikin päälaeleen ja sekä ruoka että juoma maistuivat Mariannille erinomaisesti. Ennen oli käyty katsomassa juhlapyhien ja syntymäpäivien ajan Mariania laitoksessa mutta nyt kun tyttö oli kotona niin tilanne oli erilainen kuin ennen.
Roosa tykkäsi kovasti Mariannista ja hali siskoaan joka päivä. Roosa oli kolmevuotias ja innoissaan saatuaan kaverin mutta joskus mustasukkainen pikkusiskon saamasta huomiosta ja joskus hyvin hämmentynyt kun Marianni saattoi jos silmä vältti, napata myös Roosan osuuden herkuista nopeasti kuin kärppä. Mariani osoittautui kaikkiruokaiseksi ja Marianille maistui ruoka kuin ruoka. Marianni söi myös sellaista mistä Roosa ei pitänyt ja kun Roosa näki sen alkoi hänkin ottaa esimerkkiä ja syödä kaikea mitä tarjotaan. Marianni rakasti piimää ja oli onnellisen ja autuaan näköinen saadessaan tuttipulloonsa tai nokkamukiinsa piimää ja sitä joi ihan onnessaan. Roosa katsoi kummissaan mutta kun Mariannikin juo piimää niin Roosakin alkoi juoda sitä.
Jos karkkia annettiin niin aikuisen oli vahdittava tilannetta ettei Marianni nappaa Roosan osuutta. Mariani oli röyhkeä ja saattoi vaikka purra ja repiä saadakseen toisenkin lapsen osuuden. Roosa silloin itki ja sanoi että viedään tämä Marianni takasin sinne laitokseen kun se on niin ilkeä tyttö. Marianni rakasti ruokaa, mutta se hyvä asia oli kuitenkin että Mariani ei himoinnut hammastahnaa, koirankakkoja, kuravettä, väriliituja tai muutakaan syötäväksi kelpaamatonta vaan ainoastaan ruoka maistui mutta ei mikään mikä ei ole ruokaa. Tuossa saatiin tavallaan huokaista helpotuksesta koska jotkut joila on Prader Willin syndrooma, saattavat syödä myös syömäkelvotonta. Mutta ei Marianni.
Anna-Maija kävi kotikäynneillä ja ihasteli miten suloinen Marianni on ja koetti opettaa sekä Roosaa että Mariannia potalle ja neuvoi samalla Emmille kuinka opetetaan lapsia potalle. Roosa alkoi sanoa Ana-Maijaa pottatädiksi kun Anna-Maijalla tuntui olevan pottakoulutus aina ohjelmanumerona. Hyvä se oli kun Emmi saa tukea ja apua vanhemmuuteen ja sai seurata Anna-Maijan antamaa esimerkkiä siinä miten opettaa lapsia potalle. Emmi oli kiintynyt Anna-Maijaan ja halasi joka kerta kun Anna-Maija tuli käymään ja Emmin mielestä oli oikeastaan mukavaa olla lastensuojelun asiakasperheen äiti kun on niin ihana kotipalvelun työntekijä jota Emmi ihailee ja jonka neuvoja Emmi mielellään ottaa vastaan ja jonka kokee olevansa samantyyppinen mutta vanhempi kuin Emmi itse.
Mariani ja Roosa olivat hyvinvoivia pikkutyttöjä ja Emmi hoiti heitä hyvin ja Emmin tukena hoitamisessa oli Emmin aviomies Martti joka oti päävastuun asioista ja lastenkasvatuksesta ja myös Anneli kävi auttamassa edelleen ja lastensuojelun kotipalvelutyöntekijä Anna-Maija joka oli kuin lottovoitto Emmin mielestä koska oli niin hieno tyyppi jota Emmi niin kovin ihaili ja otti esimerkkiä miten Ana-Maija hoitaa lapsia niin Emmiin hoiti samalla tavalla ja hyvin helppoa ja kivaa oli nimenomaan Anna-Maijan neuvoja ottaa vastaan koska kenen tahansa neuvot ei olisi kelvaneet, eivät varsinkaan sen ällöttävän Tittamaarian joka aina pilasi kaiken mutta joka onneksi on hyvin kaukana Emmistä eikä kuulu mitenkään enää Emmin elämään.
Roosa tykkäsi kovasti Mariannista ja hali siskoaan joka päivä. Roosa oli kolmevuotias ja innoissaan saatuaan kaverin mutta joskus mustasukkainen pikkusiskon saamasta huomiosta ja joskus hyvin hämmentynyt kun Marianni saattoi jos silmä vältti, napata myös Roosan osuuden herkuista nopeasti kuin kärppä. Mariani osoittautui kaikkiruokaiseksi ja Marianille maistui ruoka kuin ruoka. Marianni söi myös sellaista mistä Roosa ei pitänyt ja kun Roosa näki sen alkoi hänkin ottaa esimerkkiä ja syödä kaikea mitä tarjotaan. Marianni rakasti piimää ja oli onnellisen ja autuaan näköinen saadessaan tuttipulloonsa tai nokkamukiinsa piimää ja sitä joi ihan onnessaan. Roosa katsoi kummissaan mutta kun Mariannikin juo piimää niin Roosakin alkoi juoda sitä.
Jos karkkia annettiin niin aikuisen oli vahdittava tilannetta ettei Marianni nappaa Roosan osuutta. Mariani oli röyhkeä ja saattoi vaikka purra ja repiä saadakseen toisenkin lapsen osuuden. Roosa silloin itki ja sanoi että viedään tämä Marianni takasin sinne laitokseen kun se on niin ilkeä tyttö. Marianni rakasti ruokaa, mutta se hyvä asia oli kuitenkin että Mariani ei himoinnut hammastahnaa, koirankakkoja, kuravettä, väriliituja tai muutakaan syötäväksi kelpaamatonta vaan ainoastaan ruoka maistui mutta ei mikään mikä ei ole ruokaa. Tuossa saatiin tavallaan huokaista helpotuksesta koska jotkut joila on Prader Willin syndrooma, saattavat syödä myös syömäkelvotonta. Mutta ei Marianni.
Anna-Maija kävi kotikäynneillä ja ihasteli miten suloinen Marianni on ja koetti opettaa sekä Roosaa että Mariannia potalle ja neuvoi samalla Emmille kuinka opetetaan lapsia potalle. Roosa alkoi sanoa Ana-Maijaa pottatädiksi kun Anna-Maijalla tuntui olevan pottakoulutus aina ohjelmanumerona. Hyvä se oli kun Emmi saa tukea ja apua vanhemmuuteen ja sai seurata Anna-Maijan antamaa esimerkkiä siinä miten opettaa lapsia potalle. Emmi oli kiintynyt Anna-Maijaan ja halasi joka kerta kun Anna-Maija tuli käymään ja Emmin mielestä oli oikeastaan mukavaa olla lastensuojelun asiakasperheen äiti kun on niin ihana kotipalvelun työntekijä jota Emmi ihailee ja jonka neuvoja Emmi mielellään ottaa vastaan ja jonka kokee olevansa samantyyppinen mutta vanhempi kuin Emmi itse.
Mariani ja Roosa olivat hyvinvoivia pikkutyttöjä ja Emmi hoiti heitä hyvin ja Emmin tukena hoitamisessa oli Emmin aviomies Martti joka oti päävastuun asioista ja lastenkasvatuksesta ja myös Anneli kävi auttamassa edelleen ja lastensuojelun kotipalvelutyöntekijä Anna-Maija joka oli kuin lottovoitto Emmin mielestä koska oli niin hieno tyyppi jota Emmi niin kovin ihaili ja otti esimerkkiä miten Ana-Maija hoitaa lapsia niin Emmiin hoiti samalla tavalla ja hyvin helppoa ja kivaa oli nimenomaan Anna-Maijan neuvoja ottaa vastaan koska kenen tahansa neuvot ei olisi kelvaneet, eivät varsinkaan sen ällöttävän Tittamaarian joka aina pilasi kaiken mutta joka onneksi on hyvin kaukana Emmistä eikä kuulu mitenkään enää Emmin elämään.
tiistai 9. lokakuuta 2018
Lastensuojelu
Nyt tuli kuvaan mukaan myös se lastensuojelu. Nimittäin Emmistä oli tehty lastensuojeluilmoituksia. Marianni oli sairaalassa edelleen ja söi nenämahaletkun kautta ja sairasteli myös infektioita ja oli koko ekan elinvuotensa ajan keskoskaapissa, toisesta elinvuodestaan suurimman osan ajasta sairaalan lasten osastolla mutta siirrettiin sieltä kehitysvammalaitokseen. Emmi hoiti Martin kanssa Roosaa kotona, Roosa kasvi ja kehittyi normaalisti ja oli fiksu ja älykäs, sanoi joitakin sanoja jo ja oli kaikin puolin terve lapsi mutta huoli liittyi nyt Marianniin ja siihen että koska Roosankin eka elinvuosi meni silä tavalla etä Anneli erittäin tiiviisti tuki ja auttoi Emmiä Roosan hoidossa ja valvoi että Emmi varmasti hoitaa lapsen ja oli läsnä sielläjoka päivä, useamman kerran päivässä niin nyt kun syntyi toinen muksu joka on vakavasti sairas niin Emmin terveydentila huomioon ottaen ja se miten paljon Roosankin kanssa apua tarvitsi, niin lastensuojeluilmoitus tehtiin. Anneli teki tilanteesta ilmoituksen lastensuojeluun heti kun sai tietää että toinen lapsista on sairas ja myös sairaalassa oli lääkäri tehnyt ilmoituksen.
Marianni oli osastolla mutta ei enää keskolassa eikä lastentautien osastolla vaan kehitysvammalaitoksessa jossa tosin sai käydä katsomassa Mariannia ihan vapaasti koko perhe. Roosa oli silloin 2-vuotias topakka pikkuneiti ja Marianni oli vuoden ikäinen ja nenämahaletku oli teipattu nenään kiinni ja myös tippaletku oli ja Marianni oli laitoksessa, sairaalamaisissa oloissa ja itki suurimman osan ajasta. Se oli surulista katsottavaa ja Emmi ja Martti toivoivat saavansa lapsensa pian kotiin. Mariannia hoidettiin kyllä hyvin mutta koska hoitajilla on vain rajallisesti aikaa niin se oikeastaan rajoitui perushoitoon se hoitaminen siellä.
Emmi ja Martti keskustelivat erityishuollon ja lastensuojelun kanssa Mariannin kotiuttamisesta ja vetosivat siihen että heillä sujuu Roosankin hoito yhteistuumin ja että Roosan eka vuosi meni Annelin antaman tiiviin tuen ja valvonnan turvin, Anneli kävi muutaman kerran päivässä hoitamassa vauvaa ja oli yökylässäkin joskus kuten toivottavasti tekee todellisen elämän Anneli jos ja kun auttaa blogin kirjoittajaa vauvan hoidossa jos semmonen ilmaantuu. Myös Anneli otettiin mukaan palaveriin mutta Annelilla on tällä hetkellä kolme lasta hoidettavana itselläänkin.
Roosa oli selvästi hyvin hoidettu ja kun lastensuojelun kotipalvelu kävi niin näki miten hyvin Emmi pärjää Roosan kanssa ja hoitaa hyvin ja että Martti on tukena siinä kyllä ja ottaa vastuuta, niin huomattiin kodin olevan turvallinen kasvuympäristö lapsille. Marianni kuitenkin pidettiin vielä vähän aikaa laitoksessa ja sovittiin että kotiutetaan sitten kun täyttää kaksi vuotta. Silloin ei toivottavasti tarvita enää niitä letkujakaan mutta Prader-Willin oireyhtymän kuntoutuksessa ja hoidossa ja vamman erityispiirteisiin liittyvissä asioissa perhe saa erityishuollolta tiivistä tukea ja lastensuojelu myös mukana kuvioissa, lisäksi perheellä mahdollisuus osallistua lastensuojelun järjestämille leireille ja perhekuntoutusjaksoille.
Kaikki oli nyt hyvin ja Emmillä oli onnea kun lastensuojelun kotipalvelun työntekijä on mukava vanhempi nainen, aika tavalla saman oloinen kuin Anneli ja muut Annelin kaltaiset Muumimamman oloiset vanhemmat naiset joista yksi on työntänyt sotaveteraania linnanjuhliin pyörätuolilla itsenäisyyspäivänä 2017.
Semmoselta kelpaa neuvoja ottaa vastaan ja semmonen kelpaa mainiosti neuvomaan ja ohjaamaan. Semmoselta on helppo ottaa neuvoja vastaan ainakin nuoren ihmisen ja Emmillä oli hyvä olla kun kotipalvelun työntekijä oli mukava, auttavainen ja lämpimät, läheiset välit työntekijään oli koko perheellä ja yhteistyö sujui onnellisesti.
Sen tätin nimi oli Anna-Maija ja Roosa oli iloinen aina kun Anna-Maija tuli kylään. Anna-Maijan kanssa juteltiin myös siitä miten pitää sitten siihen valmistautua kun Marianni tulee kotiin. Anna-Maija kannusti että hyvin se menee ja että hän auttaa ja tukee silloin. Ei hätää. Ei huolta. Apua järjestyy. Emmi kiitti Jeesusta kun Jeesus oli antanut niin mukavan auttajan.
Marianni oli osastolla mutta ei enää keskolassa eikä lastentautien osastolla vaan kehitysvammalaitoksessa jossa tosin sai käydä katsomassa Mariannia ihan vapaasti koko perhe. Roosa oli silloin 2-vuotias topakka pikkuneiti ja Marianni oli vuoden ikäinen ja nenämahaletku oli teipattu nenään kiinni ja myös tippaletku oli ja Marianni oli laitoksessa, sairaalamaisissa oloissa ja itki suurimman osan ajasta. Se oli surulista katsottavaa ja Emmi ja Martti toivoivat saavansa lapsensa pian kotiin. Mariannia hoidettiin kyllä hyvin mutta koska hoitajilla on vain rajallisesti aikaa niin se oikeastaan rajoitui perushoitoon se hoitaminen siellä.
Emmi ja Martti keskustelivat erityishuollon ja lastensuojelun kanssa Mariannin kotiuttamisesta ja vetosivat siihen että heillä sujuu Roosankin hoito yhteistuumin ja että Roosan eka vuosi meni Annelin antaman tiiviin tuen ja valvonnan turvin, Anneli kävi muutaman kerran päivässä hoitamassa vauvaa ja oli yökylässäkin joskus kuten toivottavasti tekee todellisen elämän Anneli jos ja kun auttaa blogin kirjoittajaa vauvan hoidossa jos semmonen ilmaantuu. Myös Anneli otettiin mukaan palaveriin mutta Annelilla on tällä hetkellä kolme lasta hoidettavana itselläänkin.
Roosa oli selvästi hyvin hoidettu ja kun lastensuojelun kotipalvelu kävi niin näki miten hyvin Emmi pärjää Roosan kanssa ja hoitaa hyvin ja että Martti on tukena siinä kyllä ja ottaa vastuuta, niin huomattiin kodin olevan turvallinen kasvuympäristö lapsille. Marianni kuitenkin pidettiin vielä vähän aikaa laitoksessa ja sovittiin että kotiutetaan sitten kun täyttää kaksi vuotta. Silloin ei toivottavasti tarvita enää niitä letkujakaan mutta Prader-Willin oireyhtymän kuntoutuksessa ja hoidossa ja vamman erityispiirteisiin liittyvissä asioissa perhe saa erityishuollolta tiivistä tukea ja lastensuojelu myös mukana kuvioissa, lisäksi perheellä mahdollisuus osallistua lastensuojelun järjestämille leireille ja perhekuntoutusjaksoille.
Kaikki oli nyt hyvin ja Emmillä oli onnea kun lastensuojelun kotipalvelun työntekijä on mukava vanhempi nainen, aika tavalla saman oloinen kuin Anneli ja muut Annelin kaltaiset Muumimamman oloiset vanhemmat naiset joista yksi on työntänyt sotaveteraania linnanjuhliin pyörätuolilla itsenäisyyspäivänä 2017.
Semmoselta kelpaa neuvoja ottaa vastaan ja semmonen kelpaa mainiosti neuvomaan ja ohjaamaan. Semmoselta on helppo ottaa neuvoja vastaan ainakin nuoren ihmisen ja Emmillä oli hyvä olla kun kotipalvelun työntekijä oli mukava, auttavainen ja lämpimät, läheiset välit työntekijään oli koko perheellä ja yhteistyö sujui onnellisesti.
Sen tätin nimi oli Anna-Maija ja Roosa oli iloinen aina kun Anna-Maija tuli kylään. Anna-Maijan kanssa juteltiin myös siitä miten pitää sitten siihen valmistautua kun Marianni tulee kotiin. Anna-Maija kannusti että hyvin se menee ja että hän auttaa ja tukee silloin. Ei hätää. Ei huolta. Apua järjestyy. Emmi kiitti Jeesusta kun Jeesus oli antanut niin mukavan auttajan.
sunnuntai 7. lokakuuta 2018
Marianni
Emmi oli ollut raskaana mutta hän ei ollut tienyt sirä. Emmi eli normaalia elämää ja kävi töissä ja hoiti myös Roosa-tytärtään. Emmillä oli outoja vatsavaivoja ja kipuja joiden takia joutui sairaalaan tiputukseen kun veriarvot oli sekaisin. Yllättäin Emmi vietiin synnytyssaliin koska todettiin että sieltä on tulossa vauva. Tämä vauva oli siis ihan ylätysvauva, jota ei oltu edes suunniteltu. Pikkuinen tyttö syntyi, niin pieni ettei olut varmuutta jääkö edes henkiin. Vauva vietiin keskoskaappiin ja siellä oli ihan super pikkuinen keskonen.
Emmillä ja Martilla on nyt toinen tytär. Emmi pääsi kotiin mutta pikkutyttö jäi keskoskaappiin sairaalaan. Roosa oli niin pieni vielä ettei ymmärtänyt mitään siitä asiasta. Roosalle kyllä sanottiin että olet saanut pikkusiskon mutta Roosa ei ymmärtänyt vielä mitä sellainen edes tarkoittaa. Martti halusi abntaa uudelle tytöle nimeksi Mari ja Emmi halusi uuden tytön nimeksi Anni. He lievästi jopa kinasivat kumpi tytön nimeksi tulee. Sitten he päätyivät kompromissiin etä yhdistetään nuo molemmat nimet ja näin tyttö on Marianni.
Marianni makasi keskoskaapissa ja sai ruokaa nenämahaletkun kautta vielä tuossa vaiheessa. Vauvasta oli otettu verikokeita ja tuli siten shokkiuutinen etä vauvalla on Prader Willij syndrooma. Emmi ja Martti tiesivät tuon vamman että siihen kuuluu joillakin lievä kehitysvamma mutei kaikilla, tavallista voimakkaampi kiinnostus ruokaa kohtaan ja ärhäkkyys mutta toisaalta empaattisuus auttavaisuus ja ystävälisyys ja heillä on tietynlaiset erikoiset kasvojenpiirteet.
He miettivät, että mitenkähän he selviävät Mariannin kanssa.
Mariannin eloon jäämisestä ei ollut varmuutta, elettiin päivä kerrallaan. Mutta Marianni kasvoi ja kehittyi aika tasaisesti ja katsomassa käytiin Mariannia ja Roosa joka tiesi kyllä mikä on marsu muttei ollut nähnyt keskosvauvaa, osoitti keskoskaappiin sa sanoi "Marsu!" ja Emmiä ja Marttia huvitti ja he sanoivat, että ei se ole marsu vaan se on uusi pikkusiskosi Marianni. Marianni kasvoi ja saavutti lopulta sen kriittisen rajan minkä jälkeen eloon jääminen on varmempaa. Elämä voitti ja Marianni jäi henkiin.
Myöhemmin Emmi sai käydä pitelemässä Mariannia sylissä rintaansa vasten säännöllisesti ja myös vaihtamassa vaippoja Mariannille. Martti ja Emmi rakastivat kovasti tuota lasta ja kun he kävivät vauvaansa katsomassa, oli Roosa sillä aikaa Annelin luona hoidossa. Roosa oli topakka pikkuneiti joka oppi koko ajan uusia sanoja. Roosa oli kotona mutta Mariannin saaminen kotiin kestää vielä jonkun aikaa. Mariannilla on nenämahaletku. Tuohon vammaan kuuluu syömisvaikeudet ensimmäisenä elinvuotena mutta myöhemmin ruokahalu kasvaa liiankin suureksi.
Vielä ei varmuudella tiedetty, että minkä asteinen prader-willin oireyhtymä Mariannilla on, onko siinä mukana kehitysvammaa vai eikö ole ja miten suhtautuminen ruokaan, että onko se vain hiukan normaalia isompi kiinnostus ruokaan vai onko niin että Mariannille maistuu myös syömäkelvotonkin. Sen saa sitten aikanaan nähdä.
Emmillä ja Martilla on nyt toinen tytär. Emmi pääsi kotiin mutta pikkutyttö jäi keskoskaappiin sairaalaan. Roosa oli niin pieni vielä ettei ymmärtänyt mitään siitä asiasta. Roosalle kyllä sanottiin että olet saanut pikkusiskon mutta Roosa ei ymmärtänyt vielä mitä sellainen edes tarkoittaa. Martti halusi abntaa uudelle tytöle nimeksi Mari ja Emmi halusi uuden tytön nimeksi Anni. He lievästi jopa kinasivat kumpi tytön nimeksi tulee. Sitten he päätyivät kompromissiin etä yhdistetään nuo molemmat nimet ja näin tyttö on Marianni.
Marianni makasi keskoskaapissa ja sai ruokaa nenämahaletkun kautta vielä tuossa vaiheessa. Vauvasta oli otettu verikokeita ja tuli siten shokkiuutinen etä vauvalla on Prader Willij syndrooma. Emmi ja Martti tiesivät tuon vamman että siihen kuuluu joillakin lievä kehitysvamma mutei kaikilla, tavallista voimakkaampi kiinnostus ruokaa kohtaan ja ärhäkkyys mutta toisaalta empaattisuus auttavaisuus ja ystävälisyys ja heillä on tietynlaiset erikoiset kasvojenpiirteet.
He miettivät, että mitenkähän he selviävät Mariannin kanssa.
Mariannin eloon jäämisestä ei ollut varmuutta, elettiin päivä kerrallaan. Mutta Marianni kasvoi ja kehittyi aika tasaisesti ja katsomassa käytiin Mariannia ja Roosa joka tiesi kyllä mikä on marsu muttei ollut nähnyt keskosvauvaa, osoitti keskoskaappiin sa sanoi "Marsu!" ja Emmiä ja Marttia huvitti ja he sanoivat, että ei se ole marsu vaan se on uusi pikkusiskosi Marianni. Marianni kasvoi ja saavutti lopulta sen kriittisen rajan minkä jälkeen eloon jääminen on varmempaa. Elämä voitti ja Marianni jäi henkiin.
Myöhemmin Emmi sai käydä pitelemässä Mariannia sylissä rintaansa vasten säännöllisesti ja myös vaihtamassa vaippoja Mariannille. Martti ja Emmi rakastivat kovasti tuota lasta ja kun he kävivät vauvaansa katsomassa, oli Roosa sillä aikaa Annelin luona hoidossa. Roosa oli topakka pikkuneiti joka oppi koko ajan uusia sanoja. Roosa oli kotona mutta Mariannin saaminen kotiin kestää vielä jonkun aikaa. Mariannilla on nenämahaletku. Tuohon vammaan kuuluu syömisvaikeudet ensimmäisenä elinvuotena mutta myöhemmin ruokahalu kasvaa liiankin suureksi.
Vielä ei varmuudella tiedetty, että minkä asteinen prader-willin oireyhtymä Mariannilla on, onko siinä mukana kehitysvammaa vai eikö ole ja miten suhtautuminen ruokaan, että onko se vain hiukan normaalia isompi kiinnostus ruokaan vai onko niin että Mariannille maistuu myös syömäkelvotonkin. Sen saa sitten aikanaan nähdä.
tiistai 2. lokakuuta 2018
Pieni söpö Roosa
Emmin pikku Roosa-tyttö kasvoi ja kehittyi ja oppi konttaamaan ja lopulta myös kävelemään. Roosa oli tosi herttainen pieni tyttö. Roosa täytti vuoden ja sitä juhlittin kotona ja oli serkupojat Sauli ja Tuomo juhlimassa sekä myöskin Tuomas, Sandra ja Enska. Oli oikein kivat juhlat. Roosa opetteli puhumaan jo joitakin sanoja ja osasi sanoa äiti, isi, heppa, kakka ja mummo. Roosa sanoi Annelia mummoksi. Anneli kun oli tavallaan Roosalle eräänlainen mummo. Anneli kun tuli Roosaa katsomaan niin Roosa jokäveli vastaan tervehtimään Annelia ja ojensi käsiään, että "ota syliin" ja Anneli otti Roosan syliin.
Anneli oli hyvin opastanut Emmiä Roosan hoidossa ja Roosa oli kasvanut ja kehittynyt hyvin. Anneli oli Emmistäylpeä kun oli saanut koulutettua Emmistä hyvän äidin ja edelleen Anneli neuvoi Roosan hoitamisessa ja otti joskus Roosan luokseen hoitoon samalla kun hoiti omaa yksivuotiastaan, pikku Enskaa jolla on Downin syndrooma. Enska ei kävele vielä mutta konttaa ja Roosa oppi koko ajan uusia sanoja ja kun Enska konttaili, Roosa sanoi "vauva". Ja aina kun joku tuli käymään Roosa sanoi jo "Päivää!"
Emmin äitiysloma päättyi ja Emmi pääsi taas eläimiä hoitamaan ja päiväkeskukselle mattoja kutomaan ja Emmistä oli kiva palata takas hommiin äitiysloman jälkeen. Martti hoiti pikku Roosaa kotona sen aikaa ja Martti oli oikein hyvä isä. Martti ja Emmi päättivät että Roosa voi jossain vaihessa sitten kolmevuotiaana mennä osa-aikaiseen päivähoitoon jossa näkee muita ikäisiään ja pääsee ikäistensä kanssa leikkimään. Mutta ei vielä, Roosa saa nyt muutaman vuoden olla isin ja äidin luona kotona.
Anneli oli hyvin opastanut Emmiä Roosan hoidossa ja Roosa oli kasvanut ja kehittynyt hyvin. Anneli oli Emmistäylpeä kun oli saanut koulutettua Emmistä hyvän äidin ja edelleen Anneli neuvoi Roosan hoitamisessa ja otti joskus Roosan luokseen hoitoon samalla kun hoiti omaa yksivuotiastaan, pikku Enskaa jolla on Downin syndrooma. Enska ei kävele vielä mutta konttaa ja Roosa oppi koko ajan uusia sanoja ja kun Enska konttaili, Roosa sanoi "vauva". Ja aina kun joku tuli käymään Roosa sanoi jo "Päivää!"
Emmin äitiysloma päättyi ja Emmi pääsi taas eläimiä hoitamaan ja päiväkeskukselle mattoja kutomaan ja Emmistä oli kiva palata takas hommiin äitiysloman jälkeen. Martti hoiti pikku Roosaa kotona sen aikaa ja Martti oli oikein hyvä isä. Martti ja Emmi päättivät että Roosa voi jossain vaihessa sitten kolmevuotiaana mennä osa-aikaiseen päivähoitoon jossa näkee muita ikäisiään ja pääsee ikäistensä kanssa leikkimään. Mutta ei vielä, Roosa saa nyt muutaman vuoden olla isin ja äidin luona kotona.
Emmin vauva-arkea
Niin se oli, että tosiaan ensin vauva ja sitten kaikki muut jutut. Emmin oli totuteltava asettamaan lapsen tarpeet edelle. Se onnistui hyvin kyllä ja Emmi tykkäsi vauvastaan kovasti ja rakasti vauvaansa ja huolehti vauvasta hyvin. Martti sanoi myös että Emmi hoitaa vauvaa hyvin. Roosa oli muutaman kuukauden ikäinen, terhakka, jokelteleva ja potkiskeleva vauveliini joka hymyili kaikileja nautti saamastaan huomiosta. Perheystäviä ja Emmin kavereita kävi joskus katsomassa vauvaa ja kaikkien heidän mielestä vauva oli todella todella suloinen.
Anneli joka äsken sai poikavauvan vaikka onkin vanha, kävi vauvansa kanssa kyläilemässä sillä aikaa kun isommat lapset olivat eskarissa ja koulussa. Anneli neuvoi Emmiä ja opasti vauvanhoidossa ja tarkisti onko vauvan iho hyvässä kunnossa on onko vauva pesty hyvin ja myös että onko vauva sopivan painoinen ettei ole liian laiha ja kun kaikki vaikutti olevan hyvin, Anneli kehui että olet Emmi hyvä äiti. Anneli myös neuvoi esim sitä miten vaippaihottumaa kannataa hoitaa. Ja miten totuttaa muksu aikanaan myös kiinteään ruokaan.
Vauvat makoilivat usein vierekkäin siellä Emmin luona kun Anneli oli vauvansa kanssa siellä käymässä. Emmikin sai pidellä ja myös hoitaa Annelin vauvaa ja Anneli piteli ja vähän myös hoiti Emmin vauvaa. Ihania oli vauvat ja toinen vauvoista on downi niin se on hyvä kun Roosa sitä myöten tottuu pienestä saakka myös erilaisuuteen. Roosa oli tummahiuksinen ja ruskeasilmäinen pieni tyttönen. Tosi nätti ja suloinen. Myös Annelin vielä nimeä vailla oleva poika oli suloinen.
Martti oli myös täysilä mukana Roosan hoitamisessa ja oli ihanaa nähdä miten läheinen isä-lapsisuhde heillä näytää olevan ja Emmi sai välilä halutessaan tehdä omiakin juttuja ja käydä missä halusi esim kaverien kanssa myös kun Mara hoiti vauvaa sillä aikaa ja Maralta sujui kylvetys, vaipanvaihto ja muut hoitotoimet vankoilla ja turvallisilla otteilla joten lapsen saattoi huoletta myös Maran hoitoon tarpeen mukaan jättää.
Anneli joka äsken sai poikavauvan vaikka onkin vanha, kävi vauvansa kanssa kyläilemässä sillä aikaa kun isommat lapset olivat eskarissa ja koulussa. Anneli neuvoi Emmiä ja opasti vauvanhoidossa ja tarkisti onko vauvan iho hyvässä kunnossa on onko vauva pesty hyvin ja myös että onko vauva sopivan painoinen ettei ole liian laiha ja kun kaikki vaikutti olevan hyvin, Anneli kehui että olet Emmi hyvä äiti. Anneli myös neuvoi esim sitä miten vaippaihottumaa kannataa hoitaa. Ja miten totuttaa muksu aikanaan myös kiinteään ruokaan.
Vauvat makoilivat usein vierekkäin siellä Emmin luona kun Anneli oli vauvansa kanssa siellä käymässä. Emmikin sai pidellä ja myös hoitaa Annelin vauvaa ja Anneli piteli ja vähän myös hoiti Emmin vauvaa. Ihania oli vauvat ja toinen vauvoista on downi niin se on hyvä kun Roosa sitä myöten tottuu pienestä saakka myös erilaisuuteen. Roosa oli tummahiuksinen ja ruskeasilmäinen pieni tyttönen. Tosi nätti ja suloinen. Myös Annelin vielä nimeä vailla oleva poika oli suloinen.
Martti oli myös täysilä mukana Roosan hoitamisessa ja oli ihanaa nähdä miten läheinen isä-lapsisuhde heillä näytää olevan ja Emmi sai välilä halutessaan tehdä omiakin juttuja ja käydä missä halusi esim kaverien kanssa myös kun Mara hoiti vauvaa sillä aikaa ja Maralta sujui kylvetys, vaipanvaihto ja muut hoitotoimet vankoilla ja turvallisilla otteilla joten lapsen saattoi huoletta myös Maran hoitoon tarpeen mukaan jättää.
maanantai 1. lokakuuta 2018
Emmin tyttövauva
Emmin onnellinen odotus päättyi synytyssairaalaan jossa Emmille syntyi terve pieni tyttövauva. Tyttö oli todella suloinen ja ihana ja Emmi pelkäsi että vauva otetaan häneltä pois mutta pelko oli turha, ei otettu. Emmi sai sairaalassa tutustua vauvaansa ja hoitaa vauvaansa ja pääsi pian kotiin miehensä Martin luokse jossa yhdessä hoidettiin vauvaa. Ihanaa kun on uusijäsen nyt perheessä ja Anneli lapsineen tuli myös katsomaan vauvaa ja ihastelemaan miten vauva on suloinen. Tyttövauvan nimeksi tuli Roosa. Nyt he ovat onnellinen pieniperhe. Emmi ja Martti ja heidän pieni tyttärensä Roosa. Emmillä sujui vauvanhoito hyvin ja Anneli oli äitihahmo ja varamummo joka antoi hyviä ja turvalisia neuvoja vauvanhoitoon. Annelin kaltaisia tarvitaan Emmin kaltaisille avuksi. Jos semmoisia on niin te olette Jumalan lahja vaikkakin aluksi tuntemattomia mutta kun tutustutte niin sitten saatte mitä parhaimman ystävän jota pääsette auttamaan ja joka teitäkin auttaa. Oikeasti on mahdollista se että joku voi sielultaan jo tuntea toisen vaikka toinen olisikin vielä tuntematon.
sunnuntai 30. syyskuuta 2018
Emmin onnellinen odotus
Emmi odotti vauvaa ja oli siitä iloinen. Aluksi raskaus ei tuntunut missään, sitten tuli aamupahoinvointi ja hirmuinen himo joihinkin ruokiin. Mielialat vaihteli, väsytti ja nukutti ja vähitellen kuukausien saatossa mahakin kasvoi. Jos nyt Anneli tiiviisti vahti ja seurasi Emmiä ja Emmin vointia ja oli tuossa tilanteessa Emmille tukihenkilönä. Emmi ei osaa kunnolla tunteitaan käsitellä ja saattaa käyttäytyä asiattomasti ja kadottaa itsehillintänsä ja alkaa häiriköimään yms jos vaikeissa tilanteissa eiole vahvaa tukea saatavilla.
Anneli oli tukena, lähti neuvolaan saattajaksi ja kertoi omastakin raskaudestaan millainen se oli ollut aikoinaan. Emmi ei tienyt vielä, onko tyttö vai poika tulossa mutta aavisteli jotenkin että ehkä tyttö. Emmi haaveili mitä kaikkea kivaa ostaa lapselle ja Anneli hymyili Emmin haaveille. Myös Emmin ukko, Martti oli iloinen kun perhe kasvaa ja hän saa uuden lapsen. Martilla on kolme aikuista poikaa ja viisi aikuista tytärtä jotka tulee olemaan vauvan sisarpuolia. Sisarpuoletkin olivat innoissaan isänsä nuoren vaimon raskaudesta.
Emmilläeinäy päällepäin mitään sairautta eikä sitä muutenkaan heti huomaa jos ei hyvin tunne Emmiä. Emmi kykenee tiettyyn rajaan saakka pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja myös ruuanlaitto ja esim koirien hoitaminen sujuu ja muut askareet joten Anneli arveli että Emmi pärjää vayvankin kanssa kunhan aluksi opastetaan koska tämä on uusi tilanne Emmille kaiken kaikkiaan noin yleisesti ottaen mutta Anneli auttaa!
Jos täällä lukee joku vanhempi ihminen joka tietää nuoremman naisen joka kovasti ihailee ja joka haluaa yhteyttä sinuun pitää niin älä ihmeessä hylkää sitä nuorempaa sillä sinä olet vielä arvokas auttaja ja neuvoja hänelle. Mikset voisi olla vauva-asioissa ja muissakin asioissa hänen neuvonantajansa? Se olisi arvokasta ja tulisi sitten viisaus, kokemus ja taidot käyttöön ja mitä jos ekaksi aloitatte joulutorttujen leivonnalla ja kun joskus se nuorempi saa itselleen ukon ja ukon kanssa vauvan niin sitten neuvot ja autat vauvanhoidossa, eikös niin?
Anneli oli tukena, lähti neuvolaan saattajaksi ja kertoi omastakin raskaudestaan millainen se oli ollut aikoinaan. Emmi ei tienyt vielä, onko tyttö vai poika tulossa mutta aavisteli jotenkin että ehkä tyttö. Emmi haaveili mitä kaikkea kivaa ostaa lapselle ja Anneli hymyili Emmin haaveille. Myös Emmin ukko, Martti oli iloinen kun perhe kasvaa ja hän saa uuden lapsen. Martilla on kolme aikuista poikaa ja viisi aikuista tytärtä jotka tulee olemaan vauvan sisarpuolia. Sisarpuoletkin olivat innoissaan isänsä nuoren vaimon raskaudesta.
Emmilläeinäy päällepäin mitään sairautta eikä sitä muutenkaan heti huomaa jos ei hyvin tunne Emmiä. Emmi kykenee tiettyyn rajaan saakka pärjäämään sosiaalisissa tilanteissa ja myös ruuanlaitto ja esim koirien hoitaminen sujuu ja muut askareet joten Anneli arveli että Emmi pärjää vayvankin kanssa kunhan aluksi opastetaan koska tämä on uusi tilanne Emmille kaiken kaikkiaan noin yleisesti ottaen mutta Anneli auttaa!
Jos täällä lukee joku vanhempi ihminen joka tietää nuoremman naisen joka kovasti ihailee ja joka haluaa yhteyttä sinuun pitää niin älä ihmeessä hylkää sitä nuorempaa sillä sinä olet vielä arvokas auttaja ja neuvoja hänelle. Mikset voisi olla vauva-asioissa ja muissakin asioissa hänen neuvonantajansa? Se olisi arvokasta ja tulisi sitten viisaus, kokemus ja taidot käyttöön ja mitä jos ekaksi aloitatte joulutorttujen leivonnalla ja kun joskus se nuorempi saa itselleen ukon ja ukon kanssa vauvan niin sitten neuvot ja autat vauvanhoidossa, eikös niin?
Emmi löysi miehen
Emmi meni naimisiin itseään 30 vuotta vanhemman miehen kanssa johon oli rakastunut kun oli ukon löytänyt jostakin ryhmästä. He menivät naimisiin ja aikovat tehdä lapsia. Emmi muutti pois tukiasunnostaan ja muutti Martin kanssa Helsingin keskustaan, aika lähelle Annelin ja hänen sijaiskotilastensa kotia. Anneli on huolissaan että meinaako Emmi tehdä lapsia noin vanhana, Emmihänon jo lähes viidenkymmenen. Mutta kyllä Emmi aikoo. Itse asiassa aika pian hääyön jälkeen Emmi huomasi olevansa raskaana.
tiistai 25. syyskuuta 2018
Hoitokoiran kanssa meni hyvin
Astrid oli kiltti koira josta Emmi tykkäsi aivan erityisen paljon. Pitkäturkkista Astridia piti kammata aina välillä ja Astrid tykkäsi kun sitä kammataan. Astrid oli myös Emmin vieressä ja jalkojen juuressa kaikkialla ja nuoli Emmiä ja osoitti hellyyttään Emmille. Astrid oli tärkeä ystävä.
Myös Emmin asumisohjaajan mielestä oli kivaa, kun Emmillä on Astrid hoidossa. Kuukauden päivät Astrid-koira vietti siellä ja emäntä hakemaan koiransa tuli ja kertoi että Jeesus on hänet parantanut kaikista vaivoistaan.
Emmi jäi ikävöimään kovasti Astridia mutta sitten hän päätti ottaa oman koiran. Hän aloitti säästää rahaa sitä varten. Emmillä oli myös työ, sekä Moona-siskon kaksosvauvat joita hän usein hoiti. Lisäksi oli myös Anneli ja Annelin ulkolaiset ottolapset joita hän myös hoiti. Paljon hoidettavaa.
Myös Emmin asumisohjaajan mielestä oli kivaa, kun Emmillä on Astrid hoidossa. Kuukauden päivät Astrid-koira vietti siellä ja emäntä hakemaan koiransa tuli ja kertoi että Jeesus on hänet parantanut kaikista vaivoistaan.
Emmi jäi ikävöimään kovasti Astridia mutta sitten hän päätti ottaa oman koiran. Hän aloitti säästää rahaa sitä varten. Emmillä oli myös työ, sekä Moona-siskon kaksosvauvat joita hän usein hoiti. Lisäksi oli myös Anneli ja Annelin ulkolaiset ottolapset joita hän myös hoiti. Paljon hoidettavaa.
torstai 20. syyskuuta 2018
Emmi saa hoitokoiran
Emmi alkoi viihtyä hyvin tukiasunnossaan. Siellä sai olla rauhassa, tehdä mitä tykkää, syödä mitä haluaa ja mennä käymään kavereittensa luona kun haluaa.Emmi osasi myös kulkea töihin ja työtoimintaan sieltä itsenäisesti. Terapiassa oli kehoitettu ajattelemaan omillaan asumisen hyviä puolia ja sitä, että mitä hyvää on siinä kun on itsenäinen eikä joudu olemaan kenestäkään riippuvainen. Toki Emmi kävi kylässä usein Annelin luona,
Annelilla oli kaksi pikkulasta huollettavanaan Anneli oli sijaiskotiäiti pikkulapsille ja Henna toivoo että JOS se henkilö johon Henna piti talvella ja keväällä yhteyttä, on isoäiti tai sijaiskotiäiti niin Henna saisi tavata ne lapsenlapset tai sijaiskotilapset ja leikkiä lasten kanssa ja hoitaa lapsia. Henna toivoo että jos tulee vauva lapsenlapsi, pikkuinen tyttövauva tai poikavauva tai molemmat niin Henna saa hoitaa vauvaa ja esim juottaa pullosta maitoa, syöttää lusikalla,pukea, kylvettää vauvan yms ja osaan minä vaipatkin vaihtaa ja muutenkin käsitellä ja sylissä pidellä vauvaa. Rukoilkaa tämän asian puolesta kaikki. Olisin onnellinen päästyäni sitä vauvaa hoitamaan ja mys isompienkin lasten kanssa leikkimään.
Emmistä oli ihanaa leikkiä Sandran ja Tuomaksen kanssa, he leikkivät joskus piilosta, joskus he leikkivät pikkunukeilla ja joskus rakentelivat legoilla tai tekivät hiekkakakkuja ja joskus pelasivat jotakin lasten pelejä. Ja kun lajteltiin vaatteita joita viedä Fidan keräykseen niin kun niitä vietiin niin Tuomas 3v istui vielä rattaissa ja Sandra 6v käveli vieressä ja joskus innostui laulamaan Jeesus-lauluja joita oli oppinut lasten pyhäkoulussa. Emmi oli yötäkin joskus Annelin ja pikkulasten luona.
Mutta sitten Emmi sai hoitokoiran. Emmi sai sen yllättävällä tavalla. Nimittäin eräs Utahissa asuva hieman alle kuusikymppinen kiinteistönvälittäjä joka on suomalainen mormoni mutta muutti nuorena Utahiin jossa perusti perheen, niin hän otti yhteyttä Emmiin aivan yllättäin vaikkei Emmi osanut yhteydenottoa odottaakaan. Hanna Dynn otti yhteyttä ja kysyi, haluaako Emmi hoitaa hänen koiraansa. Hanna Dynn on syöpäpotilas, joutumassa leikkaukseen, lisäksi myös sydänsairas,joutumassa sydänleikaukseenkin ja joutuu kuukauden vietämään sairaalassa, vähintään kuukauden tai kaksi, hän tuli Suomeen sairastamaan yksityiseen sairaalaan ja ilmoitti ettähän tuo koiransa Astridin, joka on pitkäkarvainen collie, hoitoon Emmille.
Astrid on viralliselta nimeltään Koivuhaan Astrid, jonkun Hannan sukulaisen ystävän kasvatti jonka Hanna osti Pohjanmaalta kun kävi neljä vuotta sitten sukulaistensa luona. Astrid on hieno rotukoira, näyttelyssäkin käytetty ja hyvin opetettu, kiltti koira, kuulemma hihnassa kulkee hyvin, ei vedä ja syö erästä tietyä ruokaa jota Hanna Emmin luokse koiralleen tuo ja lisäksi Astrid tarvitsee neljä lenkkiä mutta kolmekin riittää kyllä mutta pääsääntöisesti Astrid on tottunut että aamulla noin klo 7 pikainen aamupissi, päivällä siinä klo 12.00-14.00 välisenä aikana ruokaa ja puoli tuntia ruuan jälkeen noin puoli tuntia tai tunti lenkkeilyä, sitten myöhemmin noin klo 18 toinen pitempi lenkki noin 1-2 tuntia joka voi olla kävelyä tai koirapuistoilua yms ja sitten iltamyöhään noin klo 22.30 iltapissitys joka lyhyt lenkki sekin ja sitten Astrid meneekin nukkumaan jo. Astrid on hyvä harjata ja kammata perusteellisesti ainakin kerran viikossa ja jos likaantuu ulkona niin tarvittaessa pestä. Vettäkupissa oltava aina ja kuivamuonaa myös mutta märkäruokaa kerran päivässä ja makupaloja saa myös antaa ja puruluu on hyvä olla saatavilla vaikka lattialla koska sitä Astrid kaluaa hyvin mielellään ja lisäksi leluja on myös joilla kannattaa leikittään Astridia.
Hanna kysyi Emmiltä että pärjäätkö. Emmi vastasi pärjäävänsä. Hanna toi koiran, sen kupit, ruuat, hihnat, harjat, kynsisakset, matolääkkeen koska kuukauden puolivälissä Emmin pitää madottaa Astrid, eläinlääkärin yhteystiedot ja myös Hannan itsensä plus Hannan amerikkalasen ukon joka kuulemma osaa suomea, yhteystiedot ja Hanna sanoi että sille miehellä saa soitella VAIN jos kysyttävää koiraan liittyvissä asioissa, ei muutoin ja jos Emmi soittaa turhanpäiten niin ukko hakee koiran pois.
Hanna antoi Emmin ja koiran hetken aikaa tutustua toisiinsa ja kun näytti siltä että hyvin menee ja koira asettuu mukavasti sinne taloksi niin Hanna sanoi heipat ja lähti sairaalaan sairastamaan kuukaudeksi tai kahdeksi. Astrid hieman vikisi murheellisena kun rakas emäntä lähti mutta piristyi kun Emmi silitteli sitä ja alkoi laulella sille jotakin kivaa laulua. Oli jo ilta ja Emmi käytti iltapissillä Astridin tuossa korttelin ympäri ja sitten tuli takas kotiin ja kumpikin, Emmi ja koira kävivät nukkumaan ja aamulla sitten oli aamupissin aika ja oli ihana nousta uuteen aamuun. Emmi lähti työtoimintaan mutta onneksi työtoiminnasta pääsee kotiin ruokailun jälkeen klo 12 kuten myös osa-aikatyöstäkin kun on osa-aikatyöpäivä niin Emmi ehtii ihan anetun aikataulun mukaan ruokkia Astrid ja käyttää Astrid lenkillä ruuan jälkeen.
Astridista oli paljon loa Emmille ja tosi viisas, suloinen ja uskollinen koira oli Astrid. Lisää tarinaa seuraavalla kerralla.
Annelilla oli kaksi pikkulasta huollettavanaan Anneli oli sijaiskotiäiti pikkulapsille ja Henna toivoo että JOS se henkilö johon Henna piti talvella ja keväällä yhteyttä, on isoäiti tai sijaiskotiäiti niin Henna saisi tavata ne lapsenlapset tai sijaiskotilapset ja leikkiä lasten kanssa ja hoitaa lapsia. Henna toivoo että jos tulee vauva lapsenlapsi, pikkuinen tyttövauva tai poikavauva tai molemmat niin Henna saa hoitaa vauvaa ja esim juottaa pullosta maitoa, syöttää lusikalla,pukea, kylvettää vauvan yms ja osaan minä vaipatkin vaihtaa ja muutenkin käsitellä ja sylissä pidellä vauvaa. Rukoilkaa tämän asian puolesta kaikki. Olisin onnellinen päästyäni sitä vauvaa hoitamaan ja mys isompienkin lasten kanssa leikkimään.
Emmistä oli ihanaa leikkiä Sandran ja Tuomaksen kanssa, he leikkivät joskus piilosta, joskus he leikkivät pikkunukeilla ja joskus rakentelivat legoilla tai tekivät hiekkakakkuja ja joskus pelasivat jotakin lasten pelejä. Ja kun lajteltiin vaatteita joita viedä Fidan keräykseen niin kun niitä vietiin niin Tuomas 3v istui vielä rattaissa ja Sandra 6v käveli vieressä ja joskus innostui laulamaan Jeesus-lauluja joita oli oppinut lasten pyhäkoulussa. Emmi oli yötäkin joskus Annelin ja pikkulasten luona.
Mutta sitten Emmi sai hoitokoiran. Emmi sai sen yllättävällä tavalla. Nimittäin eräs Utahissa asuva hieman alle kuusikymppinen kiinteistönvälittäjä joka on suomalainen mormoni mutta muutti nuorena Utahiin jossa perusti perheen, niin hän otti yhteyttä Emmiin aivan yllättäin vaikkei Emmi osanut yhteydenottoa odottaakaan. Hanna Dynn otti yhteyttä ja kysyi, haluaako Emmi hoitaa hänen koiraansa. Hanna Dynn on syöpäpotilas, joutumassa leikkaukseen, lisäksi myös sydänsairas,joutumassa sydänleikaukseenkin ja joutuu kuukauden vietämään sairaalassa, vähintään kuukauden tai kaksi, hän tuli Suomeen sairastamaan yksityiseen sairaalaan ja ilmoitti ettähän tuo koiransa Astridin, joka on pitkäkarvainen collie, hoitoon Emmille.
Astrid on viralliselta nimeltään Koivuhaan Astrid, jonkun Hannan sukulaisen ystävän kasvatti jonka Hanna osti Pohjanmaalta kun kävi neljä vuotta sitten sukulaistensa luona. Astrid on hieno rotukoira, näyttelyssäkin käytetty ja hyvin opetettu, kiltti koira, kuulemma hihnassa kulkee hyvin, ei vedä ja syö erästä tietyä ruokaa jota Hanna Emmin luokse koiralleen tuo ja lisäksi Astrid tarvitsee neljä lenkkiä mutta kolmekin riittää kyllä mutta pääsääntöisesti Astrid on tottunut että aamulla noin klo 7 pikainen aamupissi, päivällä siinä klo 12.00-14.00 välisenä aikana ruokaa ja puoli tuntia ruuan jälkeen noin puoli tuntia tai tunti lenkkeilyä, sitten myöhemmin noin klo 18 toinen pitempi lenkki noin 1-2 tuntia joka voi olla kävelyä tai koirapuistoilua yms ja sitten iltamyöhään noin klo 22.30 iltapissitys joka lyhyt lenkki sekin ja sitten Astrid meneekin nukkumaan jo. Astrid on hyvä harjata ja kammata perusteellisesti ainakin kerran viikossa ja jos likaantuu ulkona niin tarvittaessa pestä. Vettäkupissa oltava aina ja kuivamuonaa myös mutta märkäruokaa kerran päivässä ja makupaloja saa myös antaa ja puruluu on hyvä olla saatavilla vaikka lattialla koska sitä Astrid kaluaa hyvin mielellään ja lisäksi leluja on myös joilla kannattaa leikittään Astridia.
Hanna kysyi Emmiltä että pärjäätkö. Emmi vastasi pärjäävänsä. Hanna toi koiran, sen kupit, ruuat, hihnat, harjat, kynsisakset, matolääkkeen koska kuukauden puolivälissä Emmin pitää madottaa Astrid, eläinlääkärin yhteystiedot ja myös Hannan itsensä plus Hannan amerikkalasen ukon joka kuulemma osaa suomea, yhteystiedot ja Hanna sanoi että sille miehellä saa soitella VAIN jos kysyttävää koiraan liittyvissä asioissa, ei muutoin ja jos Emmi soittaa turhanpäiten niin ukko hakee koiran pois.
Hanna antoi Emmin ja koiran hetken aikaa tutustua toisiinsa ja kun näytti siltä että hyvin menee ja koira asettuu mukavasti sinne taloksi niin Hanna sanoi heipat ja lähti sairaalaan sairastamaan kuukaudeksi tai kahdeksi. Astrid hieman vikisi murheellisena kun rakas emäntä lähti mutta piristyi kun Emmi silitteli sitä ja alkoi laulella sille jotakin kivaa laulua. Oli jo ilta ja Emmi käytti iltapissillä Astridin tuossa korttelin ympäri ja sitten tuli takas kotiin ja kumpikin, Emmi ja koira kävivät nukkumaan ja aamulla sitten oli aamupissin aika ja oli ihana nousta uuteen aamuun. Emmi lähti työtoimintaan mutta onneksi työtoiminnasta pääsee kotiin ruokailun jälkeen klo 12 kuten myös osa-aikatyöstäkin kun on osa-aikatyöpäivä niin Emmi ehtii ihan anetun aikataulun mukaan ruokkia Astrid ja käyttää Astrid lenkillä ruuan jälkeen.
Astridista oli paljon loa Emmille ja tosi viisas, suloinen ja uskollinen koira oli Astrid. Lisää tarinaa seuraavalla kerralla.
Tilaa:
Kommentit (Atom)