Emmi oli ollut raskaana mutta hän ei ollut tienyt sirä. Emmi eli normaalia elämää ja kävi töissä ja hoiti myös Roosa-tytärtään. Emmillä oli outoja vatsavaivoja ja kipuja joiden takia joutui sairaalaan tiputukseen kun veriarvot oli sekaisin. Yllättäin Emmi vietiin synnytyssaliin koska todettiin että sieltä on tulossa vauva. Tämä vauva oli siis ihan ylätysvauva, jota ei oltu edes suunniteltu. Pikkuinen tyttö syntyi, niin pieni ettei olut varmuutta jääkö edes henkiin. Vauva vietiin keskoskaappiin ja siellä oli ihan super pikkuinen keskonen.
Emmillä ja Martilla on nyt toinen tytär. Emmi pääsi kotiin mutta pikkutyttö jäi keskoskaappiin sairaalaan. Roosa oli niin pieni vielä ettei ymmärtänyt mitään siitä asiasta. Roosalle kyllä sanottiin että olet saanut pikkusiskon mutta Roosa ei ymmärtänyt vielä mitä sellainen edes tarkoittaa. Martti halusi abntaa uudelle tytöle nimeksi Mari ja Emmi halusi uuden tytön nimeksi Anni. He lievästi jopa kinasivat kumpi tytön nimeksi tulee. Sitten he päätyivät kompromissiin etä yhdistetään nuo molemmat nimet ja näin tyttö on Marianni.
Marianni makasi keskoskaapissa ja sai ruokaa nenämahaletkun kautta vielä tuossa vaiheessa. Vauvasta oli otettu verikokeita ja tuli siten shokkiuutinen etä vauvalla on Prader Willij syndrooma. Emmi ja Martti tiesivät tuon vamman että siihen kuuluu joillakin lievä kehitysvamma mutei kaikilla, tavallista voimakkaampi kiinnostus ruokaa kohtaan ja ärhäkkyys mutta toisaalta empaattisuus auttavaisuus ja ystävälisyys ja heillä on tietynlaiset erikoiset kasvojenpiirteet.
He miettivät, että mitenkähän he selviävät Mariannin kanssa.
Mariannin eloon jäämisestä ei ollut varmuutta, elettiin päivä kerrallaan. Mutta Marianni kasvoi ja kehittyi aika tasaisesti ja katsomassa käytiin Mariannia ja Roosa joka tiesi kyllä mikä on marsu muttei ollut nähnyt keskosvauvaa, osoitti keskoskaappiin sa sanoi "Marsu!" ja Emmiä ja Marttia huvitti ja he sanoivat, että ei se ole marsu vaan se on uusi pikkusiskosi Marianni. Marianni kasvoi ja saavutti lopulta sen kriittisen rajan minkä jälkeen eloon jääminen on varmempaa. Elämä voitti ja Marianni jäi henkiin.
Myöhemmin Emmi sai käydä pitelemässä Mariannia sylissä rintaansa vasten säännöllisesti ja myös vaihtamassa vaippoja Mariannille. Martti ja Emmi rakastivat kovasti tuota lasta ja kun he kävivät vauvaansa katsomassa, oli Roosa sillä aikaa Annelin luona hoidossa. Roosa oli topakka pikkuneiti joka oppi koko ajan uusia sanoja. Roosa oli kotona mutta Mariannin saaminen kotiin kestää vielä jonkun aikaa. Mariannilla on nenämahaletku. Tuohon vammaan kuuluu syömisvaikeudet ensimmäisenä elinvuotena mutta myöhemmin ruokahalu kasvaa liiankin suureksi.
Vielä ei varmuudella tiedetty, että minkä asteinen prader-willin oireyhtymä Mariannilla on, onko siinä mukana kehitysvammaa vai eikö ole ja miten suhtautuminen ruokaan, että onko se vain hiukan normaalia isompi kiinnostus ruokaan vai onko niin että Mariannille maistuu myös syömäkelvotonkin. Sen saa sitten aikanaan nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti