2-vuotiaana Marianni kotiutettiin. Marianni oli viettänyt koko pienen elämänsä laitoksissa. Ensin keskolassa, sitten lastentautien osastolla ja sitten kehitysvammalaitoksessa. Syy tuohon oli jatkuva sairastelu ja se, kun syömisestä ei tullut kerta kaikkiaan mitään ilman nenämahaletkua eikä myöskään juomisestakaan ollut tullut mitään vaan tippa oli oltava jonka kautta tyttöä oli nesteytetty suoneen. Niin vaikea syömisongelma oli ollut. Mutta nyt kun ikää oli 2-vuotta, ongelma kääntyikin päälaeleen ja sekä ruoka että juoma maistuivat Mariannille erinomaisesti. Ennen oli käyty katsomassa juhlapyhien ja syntymäpäivien ajan Mariania laitoksessa mutta nyt kun tyttö oli kotona niin tilanne oli erilainen kuin ennen.
Roosa tykkäsi kovasti Mariannista ja hali siskoaan joka päivä. Roosa oli kolmevuotias ja innoissaan saatuaan kaverin mutta joskus mustasukkainen pikkusiskon saamasta huomiosta ja joskus hyvin hämmentynyt kun Marianni saattoi jos silmä vältti, napata myös Roosan osuuden herkuista nopeasti kuin kärppä. Mariani osoittautui kaikkiruokaiseksi ja Marianille maistui ruoka kuin ruoka. Marianni söi myös sellaista mistä Roosa ei pitänyt ja kun Roosa näki sen alkoi hänkin ottaa esimerkkiä ja syödä kaikea mitä tarjotaan. Marianni rakasti piimää ja oli onnellisen ja autuaan näköinen saadessaan tuttipulloonsa tai nokkamukiinsa piimää ja sitä joi ihan onnessaan. Roosa katsoi kummissaan mutta kun Mariannikin juo piimää niin Roosakin alkoi juoda sitä.
Jos karkkia annettiin niin aikuisen oli vahdittava tilannetta ettei Marianni nappaa Roosan osuutta. Mariani oli röyhkeä ja saattoi vaikka purra ja repiä saadakseen toisenkin lapsen osuuden. Roosa silloin itki ja sanoi että viedään tämä Marianni takasin sinne laitokseen kun se on niin ilkeä tyttö. Marianni rakasti ruokaa, mutta se hyvä asia oli kuitenkin että Mariani ei himoinnut hammastahnaa, koirankakkoja, kuravettä, väriliituja tai muutakaan syötäväksi kelpaamatonta vaan ainoastaan ruoka maistui mutta ei mikään mikä ei ole ruokaa. Tuossa saatiin tavallaan huokaista helpotuksesta koska jotkut joila on Prader Willin syndrooma, saattavat syödä myös syömäkelvotonta. Mutta ei Marianni.
Anna-Maija kävi kotikäynneillä ja ihasteli miten suloinen Marianni on ja koetti opettaa sekä Roosaa että Mariannia potalle ja neuvoi samalla Emmille kuinka opetetaan lapsia potalle. Roosa alkoi sanoa Ana-Maijaa pottatädiksi kun Anna-Maijalla tuntui olevan pottakoulutus aina ohjelmanumerona. Hyvä se oli kun Emmi saa tukea ja apua vanhemmuuteen ja sai seurata Anna-Maijan antamaa esimerkkiä siinä miten opettaa lapsia potalle. Emmi oli kiintynyt Anna-Maijaan ja halasi joka kerta kun Anna-Maija tuli käymään ja Emmin mielestä oli oikeastaan mukavaa olla lastensuojelun asiakasperheen äiti kun on niin ihana kotipalvelun työntekijä jota Emmi ihailee ja jonka neuvoja Emmi mielellään ottaa vastaan ja jonka kokee olevansa samantyyppinen mutta vanhempi kuin Emmi itse.
Mariani ja Roosa olivat hyvinvoivia pikkutyttöjä ja Emmi hoiti heitä hyvin ja Emmin tukena hoitamisessa oli Emmin aviomies Martti joka oti päävastuun asioista ja lastenkasvatuksesta ja myös Anneli kävi auttamassa edelleen ja lastensuojelun kotipalvelutyöntekijä Anna-Maija joka oli kuin lottovoitto Emmin mielestä koska oli niin hieno tyyppi jota Emmi niin kovin ihaili ja otti esimerkkiä miten Ana-Maija hoitaa lapsia niin Emmiin hoiti samalla tavalla ja hyvin helppoa ja kivaa oli nimenomaan Anna-Maijan neuvoja ottaa vastaan koska kenen tahansa neuvot ei olisi kelvaneet, eivät varsinkaan sen ällöttävän Tittamaarian joka aina pilasi kaiken mutta joka onneksi on hyvin kaukana Emmistä eikä kuulu mitenkään enää Emmin elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti