Nyt tuli kuvaan mukaan myös se lastensuojelu. Nimittäin Emmistä oli tehty lastensuojeluilmoituksia. Marianni oli sairaalassa edelleen ja söi nenämahaletkun kautta ja sairasteli myös infektioita ja oli koko ekan elinvuotensa ajan keskoskaapissa, toisesta elinvuodestaan suurimman osan ajasta sairaalan lasten osastolla mutta siirrettiin sieltä kehitysvammalaitokseen. Emmi hoiti Martin kanssa Roosaa kotona, Roosa kasvi ja kehittyi normaalisti ja oli fiksu ja älykäs, sanoi joitakin sanoja jo ja oli kaikin puolin terve lapsi mutta huoli liittyi nyt Marianniin ja siihen että koska Roosankin eka elinvuosi meni silä tavalla etä Anneli erittäin tiiviisti tuki ja auttoi Emmiä Roosan hoidossa ja valvoi että Emmi varmasti hoitaa lapsen ja oli läsnä sielläjoka päivä, useamman kerran päivässä niin nyt kun syntyi toinen muksu joka on vakavasti sairas niin Emmin terveydentila huomioon ottaen ja se miten paljon Roosankin kanssa apua tarvitsi, niin lastensuojeluilmoitus tehtiin. Anneli teki tilanteesta ilmoituksen lastensuojeluun heti kun sai tietää että toinen lapsista on sairas ja myös sairaalassa oli lääkäri tehnyt ilmoituksen.
Marianni oli osastolla mutta ei enää keskolassa eikä lastentautien osastolla vaan kehitysvammalaitoksessa jossa tosin sai käydä katsomassa Mariannia ihan vapaasti koko perhe. Roosa oli silloin 2-vuotias topakka pikkuneiti ja Marianni oli vuoden ikäinen ja nenämahaletku oli teipattu nenään kiinni ja myös tippaletku oli ja Marianni oli laitoksessa, sairaalamaisissa oloissa ja itki suurimman osan ajasta. Se oli surulista katsottavaa ja Emmi ja Martti toivoivat saavansa lapsensa pian kotiin. Mariannia hoidettiin kyllä hyvin mutta koska hoitajilla on vain rajallisesti aikaa niin se oikeastaan rajoitui perushoitoon se hoitaminen siellä.
Emmi ja Martti keskustelivat erityishuollon ja lastensuojelun kanssa Mariannin kotiuttamisesta ja vetosivat siihen että heillä sujuu Roosankin hoito yhteistuumin ja että Roosan eka vuosi meni Annelin antaman tiiviin tuen ja valvonnan turvin, Anneli kävi muutaman kerran päivässä hoitamassa vauvaa ja oli yökylässäkin joskus kuten toivottavasti tekee todellisen elämän Anneli jos ja kun auttaa blogin kirjoittajaa vauvan hoidossa jos semmonen ilmaantuu. Myös Anneli otettiin mukaan palaveriin mutta Annelilla on tällä hetkellä kolme lasta hoidettavana itselläänkin.
Roosa oli selvästi hyvin hoidettu ja kun lastensuojelun kotipalvelu kävi niin näki miten hyvin Emmi pärjää Roosan kanssa ja hoitaa hyvin ja että Martti on tukena siinä kyllä ja ottaa vastuuta, niin huomattiin kodin olevan turvallinen kasvuympäristö lapsille. Marianni kuitenkin pidettiin vielä vähän aikaa laitoksessa ja sovittiin että kotiutetaan sitten kun täyttää kaksi vuotta. Silloin ei toivottavasti tarvita enää niitä letkujakaan mutta Prader-Willin oireyhtymän kuntoutuksessa ja hoidossa ja vamman erityispiirteisiin liittyvissä asioissa perhe saa erityishuollolta tiivistä tukea ja lastensuojelu myös mukana kuvioissa, lisäksi perheellä mahdollisuus osallistua lastensuojelun järjestämille leireille ja perhekuntoutusjaksoille.
Kaikki oli nyt hyvin ja Emmillä oli onnea kun lastensuojelun kotipalvelun työntekijä on mukava vanhempi nainen, aika tavalla saman oloinen kuin Anneli ja muut Annelin kaltaiset Muumimamman oloiset vanhemmat naiset joista yksi on työntänyt sotaveteraania linnanjuhliin pyörätuolilla itsenäisyyspäivänä 2017.
Semmoselta kelpaa neuvoja ottaa vastaan ja semmonen kelpaa mainiosti neuvomaan ja ohjaamaan. Semmoselta on helppo ottaa neuvoja vastaan ainakin nuoren ihmisen ja Emmillä oli hyvä olla kun kotipalvelun työntekijä oli mukava, auttavainen ja lämpimät, läheiset välit työntekijään oli koko perheellä ja yhteistyö sujui onnellisesti.
Sen tätin nimi oli Anna-Maija ja Roosa oli iloinen aina kun Anna-Maija tuli kylään. Anna-Maijan kanssa juteltiin myös siitä miten pitää sitten siihen valmistautua kun Marianni tulee kotiin. Anna-Maija kannusti että hyvin se menee ja että hän auttaa ja tukee silloin. Ei hätää. Ei huolta. Apua järjestyy. Emmi kiitti Jeesusta kun Jeesus oli antanut niin mukavan auttajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti